Ww-kierre
Mikä on WW-kierre?
WW-kierre (Whitworth-kierre) on brittiläinen kierrestandardi, jonka kehitti insinööri Joseph Whitworth vuonna 1841. Se oli ensimmäinen standardoitu kierteitysjärjestelmä, jota käytettiin laajalti konepajateollisuudessa ja koneistuksessa. Whitworth-kierteelle on ominaista 55 asteen kärkikulma, mikä erottaa sen myöhemmin kehitetystä metrisestä ISO-kierteestä, jossa kärkikulma on 60 astetta.
WW-kierteen käyttö konepajateollisuudessa
WW-kierre oli pitkään standardina erityisesti Iso-Britanniassa ja kansainvälisesti ennen siirtymistä metriseen järjestelmään. Vaikka sen käyttö on vähentynyt, sitä esiintyy edelleen vanhemmissa koneissa, laitteissa ja varaosissa, mikä tekee sen tuntemisesta tärkeää koneistajille ja konepajoille. Kierteitä käytetään usein myös höyrykoneiden, höyrykattiloiden ja muiden historiallisten laitteiden kunnostuksessa.
WW-kierteen ominaisuudet ja mitoitus
WW-kierre perustuu tuumamitoitukseen, ja sen kierteen nousu ilmoitetaan kierteiden määränä tuumaa kohden (TPI, Threads Per Inch). Yleisimmät koot vaihtelevat välillä 1/16”–2 ½”. Kierteen profiili on symmetrinen ja siinä on pyöristetyt harjat ja laaksot, mikä auttaa vähentämään jännityskeskittymiä ja parantamaan kestävyyttä.
WW-kierre vs. muut kierretyypit
Vaikka WW-kierre on yhä käytössä tietyissä sovelluksissa, useimmat konepajat käyttävät nykyään metristä ISO-kierrettä tai muita standardeja, kuten UNC- ja UNF-kierteitä. Whitworth-kierteitä voi kuitenkin edelleen kohdata vanhoissa koneissa, joten niiden tunnistaminen ja työstäminen on tärkeää erityisesti koneistajille, jotka työskentelevät perinteisten järjestelmien parissa.
Yhteenveto
WW-kierre eli Whitworth-kierre on historiallinen brittiläinen kierrejärjestelmä, jota käytetään edelleen vanhemmissa koneissa ja erikoissovelluksissa. Se perustuu tuumamitoitukseen ja eroaa metrisistä kierteistä erityisesti kärkikulmansa ja mitoituksensa osalta. Vaikka sen käyttö on harvinaisempaa nykyaikaisessa koneistuksessa, sen tunteminen on hyödyllistä konepajateollisuudessa.
