ISO-toleranssit

Mittatoleranssit määrittävät kappaleelle sallitut tosimitat nimellismittaan nähden. Koneistettujen työkappaleiden toleranssien ja sovitteiden määrittäminen johtuu sarjatuotantokappaleiden vaihdettavuuksien vaatimuksista, valmistusmenetelmien epätarkkuudesta sekä siitä että kaikille työkappaleiden mitoille täsmällinen mitta ei ole tarpeellinen. Jotta haluttu sovite saadaan toimimaan, tulee työkappale valmistaa siten, että toleroidut mitat ovat kahden sallitun raja-arvon sisällä. Toleranssi on mittojen vaihtelun sallittu määrä siten, että sovitteiden toiminnallinen vaikutus saavutetaan.

Jotta vaadittu välys- tai ahdistussovite saavutettaisiin yhteen liitettävien työkappaleiden välillä, tarvitaan nimellismitalle joko positiivinen tai negatiivinen lisämitta. Kansainvälisesti hyväksytty pituusmittojen toleranssien merkintäjärjestelmä on ISO 286 standardi. Se tarjoaa toleranssi- ja eromittajärjestelmän, joka soveltuu kahdelle mitalliselle elementtityypille: "lieriö" ja "kaksi yhdensuuntaista vastakkaista pintaa". Järjestelmän päätarkoituksena on toiminnallisen sovitteen toteuttaminen.

Termejä "reikä", "akseli" ja "halkaisija" käytetään lieriötyyppisestä mitallisesta elementistä (esim. reiän tai akselin halkaisijan tolerointi). Yksinkertaisuuden vuoksi näitä termejä käytetään myös kahdesta yhdensuuntaisesta vastakkaisesta tasosta (esim. kiilan paksuuden tai uran leveyden tolerointi). Pituusmittojen toleranssien ISO-merkintäjärjestelmän soveltaminen elementtien muodostamiin sovitteisiin edellyttää, että reiän ja akselin nimellismitat ovat identtiset.

Sovite voidaan määritellä kahdella eri tavalla joko kokemusperäisesti tai laskennallisesti käyttäen yhteen sovitettavien osien toiminnallisista vaatimuksista ja valmistusmahdollisuuksista johdettuja sallittuja välyksiä ja/tai ahdistuksia. Sovitteen toimintaan vaikuttaa useampi ominaisuus kuin yhteen sovitettavien osien mitat ja niiden toleranssit. Muut vaikutukset on huomioitava, jotta sovite voidaan täydellisesti määritellä teknisesti. Muita vaikutuksia voivat esimerkiksi olla muoto-, suunta- ja sijaintipoikkeamat, pinnan ominaisuudet, materiaalin tiheys, käyttölämpötila, lämpökäsittely ja yhteen sovitettavien osien materiaalit. Yhteen sovitettavien mitallisten elementtien muoto-, suunta- ja sijaintitoleransseja voidaan tarvita mittatoleranssien lisäksi sovitteen aiotun toiminnon hallitsemiseen.

Sovitejärjestelmän valinnassa päätetään ensin, käytetäänkö "reikäkantasovitejärjestelmää" (reikä H) vai ”akselikantasovitejärjestelmää" (akseli h). Sovitejärjestelmän valinta perustuu taloudellisiin syihin eikä niillä ole teknisiä eroja liittyen osien toimivuuteen. Yleisimmin käytettäväksi valitaan "reikäkantasovitejärjestelmä". Tällä valinnalla voidaan välttää työkalujen (esim. avartimet) ja mittavälineiden tarpeettoman suuri määrä. "Akselikantasovitejärjestelmää" pitäisi käyttää vain, kun sillä on kiistattomia taloudellisia etuja (esim. kun on tarpeen voida asentaa vedettyyn teräsakseliin useita osia, joiden rei'issä on erilaiset eromitat koneistamatta sitä).

Kappaleiden kaikilla elementeillä on aina koko ja geometrinen muoto. Kappaleen toiminta vaatii rajoituksia mittapoikkeamiin ja geometrisissa ominaisuuksissa (muoto, suunta ja sijainti) esiintyviin poikkeamiin; rajoituksien puuttuessa tämä toiminta heikentyy. Tolerointi tulisi esittää piirustuksissa täydellisenä, jotta voitaisiin varmistua siitä, että kaikkien elementtien koko ja geometria hallitaan, eikä mikään jää epäselväksi tai valmistuksen tai tarkastuksen arvioitavaksi. Käyttämällä mitan ja muodon yleistoleransseja voidaan yksinkertaisesti varmistaa, että tämä vaatimus on täytetty.

Standardin ISO 2768 tarkoituksena on yksinkertaistaa piirustusten merkintöjä ja siinä määritellään geometriset yleistoleranssit, joilla voidaan rajoittaa ilman erillistä toleranssimerkintää piirustuksissa esiintyviä elementtejä. Siinä määritellään geometrisille toleransseille kolme yleistoleranssiluokkaa ja sitä käytetään pääasiassa koneistamalla valmistetuille kappaleille.

Valittaessa toleranssiluokkaa, on vastaava tavanomainen valmistustarkkuus otettava huomioon. Mikäli vaaditaan pienempiä geometrisia toleransseja tai suuremmat geometriset toleranssit ovat jonkin elementin osalta sallittuja ja taloudellisempia, on tällaiset toleranssit merkittävä suoraan standardin ISO 1101 mukaisesti. Geometrisia yleistoleransseja sovelletaan kaikille muille geometrisille toleransseille paitsi lieriömäisyys-, tasoviivan muoto-, pinnan muoto-, kulma-asento-, sama-akselisuuspaikka- ja kokonaisheittotoleranssille.

Camcut ISO-toleranssitaulukon avulla voidaan hakea toleranssin nimellismitalle raja- ja peruseroarvot standardin SFS-EN ISO 286 mukaan.